Wahlström, Eva: Rajoilla

Eva Wahlströmin uuteen elämäkertaan oli ihan pakko tarttua heti, kun se tuli lainattavaksi. Eikä kirja kyllä tuottanut pettymystä todellakaan. Kirja imaisi mukaansa niin, ettei sitä meinannut malttaa laskea käsistä hetkeksikään.

Täytyy sanoa, että Eva on aika kova luu :) Aivan ehdottomasti positiivisimpia ja mielenkiintoisimpia urheilijoita ikinä. Tykkään, kirjasta ja nyrkkisankarista!

"Imen itseeni muistikuvia tilanteesta. Jos menetän nyrkkeilyn uudestaan, 

haluan muistaa tämän. Hien, nahan ja pölyn hajun, johon sekoittuu etelän

 ilmasto ja terassilta leijuva kahvin tuoksu. Haluan muistaa keinuvien 

säkkien narinan ja nyrkkeilijän hengityksen. Sen miltä sisälläni nyt tuntuu. "

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta.

Pättikangas, Eira: Helmisimpukka, Paulapolku sekä Aurinkokello

Kurikkalaisen Eira Pättikankaan tuotannosta allekirjoittaneella oli enää lukematta tämä 1300-luvun tienoille sijoittuva trilogia. Kirjat kertovat Mielikän elämästä - nuoruusvuosista ihan vanhuuteen saakka. Pohjalaisena on tietenkin hauskaa seurata myös oman alueensa historiaa - kovasti piti työpaikan seinällä olevaa isoa karttaa tutkiskella löytääkseen Nenättömänluoman ja muita paikkoja, jotka kirjoissa esiintyivät. Vaikka tämä sarja onkin jäänyt kyseisen kirjailijan teoksista aiemmin lukematta, niin täytyy jälkikäteen myöntää että ihan turhaan välttelin tähän tarttumista. Jotenkin olen näihin kolmeen kirjaan ollut niskavillat pystyssä kuultuani, ettei työkaverini ollut tästä trilogiasta pitänyt. Minäpä pidin :) Eli todistin taas itselleni, ettei makuasioista voi kiistellä!

Tämä sarja oli taattua Pättikangasta, nyt ollaankin taas siinä pisteessä, että uutta kirjaa joutuu aina odottamaan... huokaus. Tämä on kärsimättömän lukijan kiusaamista ;)

(kuvat karisto.fi ja googlen kuvahaku :D )

Utrio, Kaari: Sunneva

Edelleen liikutaan keskiajalla. Sunneva on ylhäinen Jaarli Birgerin tytär, jota isänsä yrittää saada naitettua miehelle, joka ei Sunnevaa itseään miellytä. Alkaa melkoinen seikkailu Norjan kautta Turkkiin, jonka aikana Sunnevalle ehtii tapahtua vaikka mitä.

Historiallinen, vauhdikas ja välillä epätoivoinenkin kertomus naisesta, miehestä ja rakkaudesta.

(Kuva lainattu tammi.fi-sivulta)

Tykkäsin kovasti. Nyt tuntuu, että keskiaika on hetkeksi käsitelty - Smirge on siirtynyt ajassa eteenpäin :)

Vuori, Kristiina

Kesän viimeisin kuukausi on eletty vallan keskiajalla...

...ritareita, linnanneitoja, sotureita, talollisia, kuninkaallisia... tarvitseeko kertoa enempää?

Kristiina Vuoren kirjat ovat olleet just nyt SE juttu! Kannattaa kokeilla!

Kirjojen nimet siis:

-Disa Hannuntytär

-Näkijän tytär

-Siipirikko

Paremmuusjärjestykseen en osaa laittaa, kokeile itse. Eivätkä ole sarjaa, eli lukemisjärjestys voi ihan hyvin olla saatavuusjärjestys :)

Ahrnstedt, Simona: Sitoumuksia

Juuri kun eilen blogiin kirjoittaessani mietin, että tänä kesänä olen kyllä ollut hidas ja saamaton lukija, niin sitten kolahti ja kovasti :D Mistä näitä kesän parhaita kirjoja oiken kohdalle osuukaan!?! Kirja ajoittuu 1300-luvun ruotsiin. Teksti on hienoa ja helppoa lukea, tarina imaisee mukaansa niin, että meillä kaksilapsisessa perheessä luin tämän yhdessä päivässä. Samaan pystyvät vain Seppo Jokinen ja Jarkko Sipilä :D

Markus Järn on soturi, joka retkillään lähettää erään juoksupojistaan hakemaan hänelle viihdykettä läheisestä kylästä. Poika tuo väärän naisen - läheisellä lammella uintiretkellään olevan suurtalollisen nuoren tyttären, Illianan. Markus ymmärtää, että tämä nainen ei sovi viihdykkeeksi hänelle ja lähtee palauttamaan tyttöä kotiinsa. Tytön maine on kuitenkin jo saanut kolhun, eikä perheen mielestä jo etukäteen sovittu avioliitto kylän oman pojan Axelin kanssa voikaan toteutua. Illiana joutuu tahtomattaan naimisiin tämän karskin ja röyhkeän soturin, Markuksen, kanssa. Miten tällä tavalla alkaneesta avioliitosta voi seurata mitään hyvää?

"Teidän majesteettinne", Illiana sanoi ja niiasi kuninkaalle,

ennen kuin tervehti vanhempiaan. Hänen isänsä näytti ankaralta,

mutta äidin kasvot olivat tyhjät, ja oli mahdotonta arvata mitä oli

päätetty Illianan tarkoituksena oli ollut pysyä arvokkaana ja kuuliaisena,

mutta hän alkoi vapista tajutessaan koko tulevaisuutensa

riippuvan siitä, mitä kohta sanottaisiin.

"Asia on päätetty", hänen isänsä sanoi. "Menette

naimisiin huomenna."

Vanhemmat istuivat suoraselkäisinä, silmät vailla myötätuntoa,

ja jokin murtui Illianan sisimmässä.

Ilman arvokkuuta tai mitään muutakaan hän lankesi polvilleen.

Hänen vaaleanharmaa hameensa hulmahti kohti lattiaa.

"En ole koskaan rukoillut teiltä mitään, mutta nyt 

rukoilen polvillani. Isä kiltti, älkää pakottako minua hänelle."

Teksti lainattu kirjasta

Halverson, Seré Prince: Äidinrakkaus

"Yritin taas soittaa lapsille. Ei taaskaan vastausta. Viimein

Paige soitti ilmoittaakseen, että he olivat saapuneet kotiin

myöhään eilisiltana, koska heidän lentonsa oli viivästynyt.

'Saanko puhua lasten kanssa?', kysyin.
'Tiedän, että tämä on sinulle vaikeaa. Tämä on 

todella vaikeaa myös heille.'

Zach itki taustalla : 'Minä... haluun... äitin! Minä...

haluun... äitin!"

(Teksti lainatut kirjasta)

Ella ja Joe ovat olleet yhdessä kolme vuotta, he ovat naimisissa ja umpirakastuneita. Heidän perheeseensä kuuluu lisäksi Annie ja Zach, Joen kaksi lasta aiemmasta liitosta. Lasten äiti lähti Zachin ollessa ihan vauva, eikä hänestä ole sen jälkeen kuulunut. 

Eräänä kauheana päivänä Ella saa kuulla Joen huuhtoutuneen mereen ja kuolleen. Elämä romahtaa. Koko suku suree perheen kanssa, koko pieni kyläyhteisö on suunniltaan. Mutta pahempaa on tulossa: lasten biologinen äiti Paige ilmoittaa olemassaolostaan ja tahtoo lapset. Onko äitipuolella mitään oikeuksia? Voiko lasten elämä mennä täysin uusiksi isättömänä, heille entuudestaan oudon äidin kanssa? Mitä kamalaa täytyy tapahtua, ennen kuin lapsista taistelevat äidit näkevät tekojensa ja omien halujensa seuraukset?

Aivan järkyttävän hyvä kirja. Ehdottomasti paras pitkään aikaan. Tosin kannattaa varustautua ainakin nenäliinoilla - karkkipussikin on hyvä seuralainen tämän kirjan kanssa. Ja tämä kannattaa lukea ilman miespuolisen seuran läsnäoloa, sillä itku tulee takuulla <3

Blake, Sarah: Jos saat tämän kirjeen

"Väkijoukko hiljeni. Huitovat kädet valahtivat alas.

Todella pelokas ihminen ei huuda, Frankie havaitsi - hän 

vaikenee, hän valpastuu. Oliko mies ampunut väkijoukkoon?

Oliko johonkuhun osunut? Sitä ei pystynyt sanomaan. Ihmisiä

oli liikaa. Missä pikkuäiti oli nyt? Frankie seisoi

avoimen ikkunan ääressä suu yhä huutoon jähmettyneenä. 

Silloin parin metrin päässä ikkunasta seisova upseeri

katsahti ylös sinnepäin, mistä jyskytys oli kuulunut, ja kohotti

hitaasti revolverinsa häntä kohti. Frankie tuijotti

takaisin kädet yhä lasia vasten, hengitys salpaantuneena."

Euroopassa riehuu toinen maailmansota, Frankie on lähtenyt radiotoimittajaksi Englantiin raportoimaan kotimaahansa Yhdysvaltoihin Euroopan tilanteessa. Frankie raportoi miten öisin lentokoneet pommittavat Englannin kaupunkeja ja lopula Frankie saa tilaisuuden lähteä katsomaan millaista on kanaalin toisella puolella. Sen jälkeen maailma ei Frankien silmin ole enää entisensä...

Yhdysvalloissa nuori lääkäri katsoo tehneensä virheen, josta on maksettu kallis hinta. Hän päättää lähteä Englantiin auttamaan sodassa kärsineitä, voidakseen itse puhdistaa omantuntonsa. Kotiin jää odottamaan nuori vaimo, joka miehensä tietämättä odottaa pariskunnan ensimmäistä lasta. 

Sota punoo ihmisten kohtaloita suuntiin, joita he eivät olisi arvanneet...

Kuva: http://www.bazarforlag.fi/
Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Mustonen, Enni: Lapsenpiika

Mustosen uusin kirja on Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan toinen osa. Kirjassa kerrotaan piikatyttö Ida Erikssonin tarinaa. Ensimmäisessä osan lopussa Idalla oli edessä uusi palveluspaikka, josta tämä sarjan toinen osa nyt kertoo.

Idan palveluspaikka on Sibeliuksen perheen koti aluksi Helsingissä ja myöhemmin Keravalla. Idan töihin kuului talouden- ja lastenhoito. Töitä oli paljon, mutta lapset olivat ihania ja palveluspaikkana Sibeliusten koti oli varmasti yksi parhaimmista, vaikkei palkka ollutkaan päätähuimaava. Idan oma elämä yrittää jäädä kovin vähäiseksi ajanpuutteen vuoksi, mutta aina vapaapäivän koittaessa yrittää Ida saada järjestetyksi yhteistä aikaa samassa pihassa asuvan jo ennestään tutun vossikka-kuskin Eliaksen kanssa. Elämään tulee kuitenkin suuri muutos kun Sibeliukset muuttavat Helsingistä Keravalle ja Ida tietenkin joutuu muuttamaan perheen mukana, kun palvelussopimustakin on vielä jäljellä. Samaan aikaan Elias haaveilee Amerikkaan lähdöstä ja Idalla on iso valinta tehtävänään.

Kuva: Otavan verkkokaupan sivuilta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

"Niin kävi kuin olin pelännytkin. Eliasta ei näkynyt asemalaiturilla,

vaikka odotin niin kauan, että jokainen junanvaunu oli

tyhjentynyt eikä lankongilla ollut enää muita kuin joku kaluunaherra, 

joka patsasteli junan vieressä edestakaisin. Varmuuden

vuoksi kuljin vielä aseman edessä koko vossikkarivin päästä päähän,

muttei siellä näkynyt sen paremmin Eliasta kuin Justustakaan...

... Ei sille mitään voinut, että rupesi kiukuttamaan, kun vihdoin

pääsin portista pihamaalle. Tallin ovet olivat kiinni, eikä

katoksessa näkynyt kumpiakaan kärryjä. Ajossa täytyi

siis Eliaksenkin olla."

Mustosen kirjat ovat aina olleet mieleeni ja nyt harmittaa suunnattomasti, että seuraavan osan ilmestymistä pitäisi malttaa odottaa...

Mikäli joku lukija päättää tähän kirjaan tarttua, niin kehotankin ensiksi lukemaan sarjan ensimmäisen osan. Tässä vaikkapa Mustosen sarjat ilmestymisjärjestyksineen:

Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja

• Paimentyttö, 2013 
• Lapsenpiika, 2014 

Koskivuori-sarja

• Verenpisara ikkunalla, 1998 
• Ruiskukkaseppele, 1999 
• Kielon jäähyväiset, 2000 
• Metsäkukkia asvaltilla, 2001 
• Unikkoja ikkunassa, 2002

Järjen ja tunteen tarinoita -sarja

• Nimettömät, 2004 
• Mustasukkaiset, 2005 
• Lipunkantajat, 2006 
• Sidotut, 2007 
• Parittomat, 2008 

Pohjatuulen tarinoita -sarja

• Lapinvuokko, 2010 
• Jääleinikki, 2011 
• Kultarikko, 2012 

Parkkonen, Linnea: 112 - vihaan itseäni

Tämä kirja ei ollut millään tavalla herkullinen lukukokemus. Kirja kertoo nuoresta tytöstä, joka näkee itsensä lihavana ja rumana, peläten epäonnistumista. Lilli on 15-vuotias ja laihduttaminen saa alkunsa tyttöjen herkkulakosta, jossa voittaja saa kaikilta tietyn summan rahaa. Lilli aloittaa lakon muiden mukana, mutta lakosta lähteekin liikkeelle sairaus, joka on päättyä huonosti.  Oman pahan olonsa lisäksi Lilli yrittää peitellä isänsä alkoholismia ja pitää yllä läheistä suhdetta jo kotoa muuttaneeseen sisareensa, eikä koulupaineetkaan tilannetta helpota - päin vastoin, sillä numeroita pitäisi korottaa ja kaikessa pitäisi Lillin mittapuulla olla paras. Lilli sairastuu anoreksiaan ja päätyy lopulta sairaalahoitoon.

"Hiljaa odotin hetkeä, jolloin kukaan ei nähnyt. Joka kerta pöydän alle,

 tuolin nurkkaan, taskuun, sukkaan, housuihin tai lautasliinaan katosi paloja

 ateriastani. Lautaseni tyhjeni hetki hetkeltä helpommin ja pysyin melkein

 muiden tahdissa mukana. Levitin tähteitä ja leikkasin palasia pieniin osiin. 

Taas teeskentelin syöväni. Otin palasen ja varastoin sen housuihini. Pidättelin 

oksennusta. Hymyilin kiltin tytön hymyä. Yritin olla mieliksi. Taas nappasin 

herneen lautaseltani ja pureskelin sen hitaasti. Moitin itseäni siitä, että laitoin 

jotain suuhun vain muiden takia enkä omasta tahdostani."

Kuva: kirja.elisa.fi

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Linna, Väinö: Tuntematon sotilas

Toukokuu on ollut kirjavinkkarin kannalta aika hiljainen. Montakin kirjaa on työn alla, mutta tuntuvat hidaslukuisilta kesän kynnyksellä. Liekö sitten syynä kirjat itsessään vaiko kaikki muu tekeminen ja ulkona oleilu, tiedä häntä. Klassikko on kuitenkin saatu päätökseen.

(kuva www.wsoy.fi-sivulta lainattu)

Tämä kirja ei liiemmin esittelyitä kaipaa. Itsekin tästä elokuvan monesti nähneenä vasta nyt tartuin kirjaan. Alku tuntui hidastempoiselta, olin jo tuskastunut siihen etteivät sotilaat pääse pellonpientareelta ollenkaan eteenpäin ja mietin, että voiko tämä kirja olla kaikkien niiden kehujen arvoinen? Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että tuttuudesta huolimatta tarina vei mukaansa ja luin kirjaa ahmien eteenpäin. Henkilöhahmot olivat hyviä ja tapahtumat todenmukaisia (ainakin tällaisen pullamössösukupolven silmin katsottuna). Pidin kovasti, aika velikultia <3

Leyson, Leon: Poika joka pelastui - Schindlerin listan kuopus

Leon Leyson on 10-vuotias nuori juutalaispoika, joka elää onnellista ja huoletonta elämää Puolassa siihen saakka, että natsit valtaavat Puolan. Aluksi Leonin elämä hankaloituu omalla asuinalueellaan Krakovassa, kunnes heidät siirretään Krakovan laidalle rakennettuu gettoon asumaan... sieltä elämä kuljettaa Leonia leireille, kunnes lopulta Leonin isän työantaja Oskar Schindler ottaa koko perheen suojiinsa antamalla heille töitä tehtaastaan.

(wikipediasta lainattua Oskar Schindleristä: Oskar Schindler (28. huhtikuuta 1908 Zwittau, Määri, Itävalta-Unkari – 9. lokakuuta 1974 Hildesheim, Saksan liittotasavalta) olisaksalainen liike- ja teollisuusmies, joka tunnetaan ponnisteluistaan juutalaisten työntekijöidensä suojelemiseksi holokaustilta. Hän pelasti yli 1 100 juutalaista pitämällä heitä työssä ase- ja ampumatarviketehtaassaan, joka sijaitsi ensin Krakovassa ja sodan viime vaiheessa nykyisessä Tšekin tasavallassa.)


Leon on Schindlerin nuorin työntekijä, hän jopa joutuu käyttää puulaatikkoa korkkeenaan tehtaassa yltääkseen työskentelemään. Reipas ja nuori työntekijä jää kuitenkin johtajan mieleen ja myöhemmin Schindler pelastaa Leonin perheen varmalta kuolemalta. Vaikka Schindler olikin itse natsi, niin hän kuitenkin oli hyvin empaattinen ja tahtoi parhaansa mukaan auttaa ja suojella juutalaisia.

Kirja oli vaikuttava ja vaikeista elämänvaiheista huolimatta lohdullinen. Teksti oli helppoa ja nopeaa lukea. Suosittelen ehdottomasti!

Yossel, Samuel ja minä ryömimme piilopaikkaamme.

Meillä oli hädintuskin tilaa hengittää, kun yritimme pysyä

hiljaa ja liikkumatta odottaessamme.Vintillä

maatessani näin vain vajan lattian alapuolellamme.

En voinut tehdä muuta kuin kuunnella, kun huudot

ja laukaukset täyttivät ilman. Äänet voimistuivat tasaisesti

sotilaiden lähestyessä meidän asuinrakennustamme.

Saksanpaimenkoirat, joilla ihmisiä ajettiin ulos piiloista,

haukkuivat vihaisesti. Niiden taluttajat eivät piitanneet

armon aneluista, vaan tappoivat kyselemättä.

Peitin korvani, jotta saisin suljetuksi pois kiljaisut ja valitukset

ja huudot: "Älkää! Ei!"

Kuva lainattu www.tammi.fi

Kursivoitu teksti kirjasta

Simukka, Salla: Jäljellä

Kirjan päähenkilö on 15-vuotias Emmi, joka hakee paikkaansa maailmassa, joka on lähitulevaisuudessa. Koulussa oppilaat on jaoteltu eri osaamisalueidensa mukaan, mutta Emmi ei tunne mitään aluetta omakseen, joten hän on vuosia ollut jo ryhmässä nimeltä Potentiaalit. Emmi on vanhin potentiaali, hiljalleen muut nuoret löytävät omat osaamisalueensa, mutta hän ei. Emmi on yksinäinen ja päättää karata kotoa. Emmi pakkaa reppuunsa eväitä ja hiipii salaa tuttaviensa pihan perällä suojassa olevaan leikkimökkiin. Aamulla Emmi kömpii piilostaan ja huomaa maailman  muuttuneen yön aikana - kaikki muut ovat kadonneet ja Emmi on ihan yksin!

"Ehkä koko kaupunki oli evakuoitu. Tai koko Suomi. Miksi? 

Näin suureen toimenpiteeseen täytyi olla jokin suuri syy. 

Jonkin kamalan täytyi uhata kaupunkia. Mikä se voisi olla? Meteoriitti? 

Ydinlaskeuma? Sota? Maanjäristys? Happosade? Jokin tuhoeläinparvi? 

Ja milloin se jokin tulisi? Vai oliko se jo täällä? Vetikö hän tietämättään 

sisäänsä myrkyllistä ilmaa jokaisella hengenvedolla?

- Mitä mä teen? Emmi kuiskasi ääneen. 

Kysymys jäi leijumaan hiljaiseen ilmaan."

Kuva lainattu tammi.fi-sivustolta

Kursivoitu teksti kirjasta

Porvali, Mikko: Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta

Tämä kirja oli I-HA-NA. Kirjassa oli novellimittaisia kertomuksia sotavuosilta. Mukaan mahtui sekä perinteisiä rakkaustarinoita että ystävyystarinoita sotakavereiden kesken. Kaikessa tässä kirjassa pystyi aistimaan sen yhteenkuuluvuuden tunteen, joka varmasti sotavuosina vallitsi. Tässä oli tarinoita sekä talvi- ja jatkosodasta että vapaussodan ajalta.

"Kirkkoon tuli lopulta kiire. Suomalaiset olivat rakentaneet 

Äänislinnaan laudoista puiset jalkakäytävät, jotka olivat erittäin liukkaita. 

Kirkkoa kohti kiiruhdettaessa Kauko kompastui jalkakäytävän lankunpäähän, jonka routa oli nostanut ylös. Pystyyn noustessaan Kauko tuijotti tiiviisti jalkoihinsa. 

Tällöin häneltä jäi huomaamatta - ja tervehtimättä - kaksi vastaan kävellyttä upseeria. 

Toinen upseereista tivasi, mihin korpraalilla oli niin kiire, ettei tervehtimään ehdi. 

He saivat vastauksen, että vihille tässä yritetään liukastella. Upseerit ymmärsivät yskän ja kannustivat pitämään kiirettä."

Kuva: lainattu atenakustannus.fi-sivulta

Kursivoitu teksti kirjata

Pättikangas, Eira: Kuinka monta iltaa

Kurikkalaisen kirjailijan uusin teos suorastaan huusi tarttumaan itseensä, eikä turhaan. Kirja imaisi jossain kohdin mukaansa niin, että sitä piti lukea aamupuuroa lapsille keittäessä ja työpaikalla ruokatunnilla. Tarina itsessään on kuin moni muukin Pättikankaan kirjan tarina, mutta jollain tavalla näihin vaan eläytyy mukaan. Ja oman lisämausteensa kirjaan antaa oma murre <3

Kirja kertoo pienen kylän ihmisistä 1950-luvulla. Kauppiaan tyttärestä Lillistä, joka on ihastunut myllärin poikaan Aksuun. Rakkauteen tulee kuitenkin ryppyjä, kun kesällä Aksu tuntuukin kadonneen tansseista ja Lillin isän kaupassakaan ei mies enää poikkea ostoksille. Toisaalla taas vanhapiika-ompelija Sannu alkaa pukeutua kesämekkoihin ja osallistuu jopa kylän kesäjuhlillekin. Myös kylän Taka-Mäkki taloa yksin asuva Tyyra alkaa miettiä vuosien yksinolon jälkeen olisiko sittenkin aika avioitua...?

"Tovin seisoskeltuaan Joonas käänsi taloille selkänsä

ja lähti raskain askelin kohti kylän laitaa.

Kävellessään hän ei enää ajatellut muuta, toivoi vain,

ettei tulisi koskaan perille. Sannun tupa mäen päällä

metsän keskellä oli pilkkopimeä ja hiljainen kuin hyljätty

luhtamaja. Polkupyörä oli seinustalla nojallaan

istuin kuurassa, mökin ulko-ovi oli lukossa."

Kuva: Kariston nettisivuilta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Storgård, Päivi: Keinulaudalla

Outi on nelikymppinen nainen, jolla päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan hyvin. Hyvä ura televisiossa, kaksi ihanaa lasta - tyttö ja poika. Rakastava aviomies. Välillä Outia kuitenkin masentaa, varsinkin lasten syntymän jälkeen, mutta pian taas kaikki sujuvat. Vai sujuvatko? Välillä Outilla menee lujaa, liiankin lujaa. Välillä pelkkä sängystä nouseminen on liian raskasta.

Kirja oli hyvin todentuntuinen kuvaus elämästä, joka ei menekään kuten kiiltokuvamaisesta ulkokuoresta voisi kuvitella. Herättävä lukukokemus ja hyvä kirja, ei se aina menekään niin että otetaan vaan itseään niskasta kiinni...

"Sitten ei ollut mitään syytä nousta sängystä lainkaan. 

Minua ei tarvittu. En ollut olemassa. Oli vain loputon väsymys. 

Aaron vei Nellyn hoitoon aamuisin. Siitä tiesin, milloin oli aamu. 

En oikeastaan olisi halunnut tietää. 

Aamu pakottaisi päivään, olemaan jotakin."

Kuva lainattu: http://www.sets.fi/

Kursivoitu teksti kirjasta

Kinnunen, Tommi: Neljäntienristeys

"Hän tietää, että isännät eivät hänestä pidä, mutta miksipä heidän pitäisi? 

Ei häntä niitä varten ole tähän pitäjään palkattu. Vasta kun syrjäkylän 

paarmuskat ja saunamummut olivat parhaansa yrittäneet ja epäonnistuneet 

uuden elämän maailmaansaattamisessa, vasta silloin kun synnyttäjä oli 

päiviä kirkunut itsensä tajuttomaksi, alistuttiin välttämättömään ja noudettiin 

kylältä kätilö. Aina lähtiessään Maria tiesi, että synnytys olisi vaikea. 

Sitä varten hän oli."

Neljäntien risteys on sukukertomus. Tarina alkaa Mariasta, nuoresta kätilöstä, joka taistelee hankalien synnytysten kanssa ja hiljalleen alkaa saamaan työlleen sen ansaitsemaa arvostusta.

Tarina jatkuu Marian aviottoman tyttären Lahjan kertomuksella, joka sotaa pakenevana nuorena äitinä elää sotasankarimiehensä kanssa väljääntyneessä avioliitossa. Lahja kaipaa elämältään enemmän mitä se kykenee siinä tilanteessa hänelle antamaan. Myös sodasta palanneella Onnilla on omat, isot murheensa kannettavanaan, eikä avioelämä tunnu enää siltä, miltä se oli tuntunut aiemmin.

Vuosikymmeniä myöhemmin tarina siirtyy Lahjan miniään, Kaarinaan, joka yrittää saada sukutalon omanlaisekseen vahvan anopin tiukkojen mielipiteistä ja tavoista huolimatta. Hiljalleen pitkät lukot ihmissuhteissa avautuvat ja Kaarinakin ymmärtää anoppiaan paremmin.

"Perillä oli odottanut anoppi, mustiin pukeutunut laiha nainen. 

Hän oli mittaillut Kaarinaa päästä jalkoihin, ennen kuin oli ojentanut kätensä ja 

esitellyt koko nimellä. Johannekselle ei anoppi ollut sanonut mitään."

Kuva: www.wsoy.fi

Kursivoidut tekstit lainattu kirjasta

Nieminen, Veera: Avioliittosimulaattori

Avioliittosimulaattori ei pitkää aikaa yöpöydän reunalla keikkunut, sillä kirja oli mukava, helppo ja nopea lukea. Se oli kuin Maajussille morsian kansien välissä :) Tykkäsin kovasti!

Kirjan päähenkilöt ovat puhelias, vilkas ja iloinen itäsuomalainen Aino sekä varsinaissuomalainen, vähän hiljaisempi Jussi. Pari rakastuu ja kesällä Aino muuttaa Jussin kotitilalle kuukauden "koeajalle", jossa asuu miehen itsensä lisäksi tämän isä, setä sekä pikkuveli. Ensimmäinen konflikti on kielimuuri - Jussin kotitalon pihalla Aino kohtaa ensimmäisenä vanhan miehehen, joka sanoo "uggoloi"... mitä se tarkoittaa? Kuka tuo mies on? 

Eikä vaikeudet lopu siihenkään, kirja on tulvillaan erilaisia tilanteita, joissa tavat ja persoonat kohtaavat.

"-Häh?

Unto katsoo minua. Se varmaan luulee, että en halua laittaa 

sitä mitä ikinä se pyysi  minua laittamaan.

-Ni laittasik sää, ei sil ny nii kiiru ole.

-Niin millä?

- No tol trekolil.

Tre-siis-millä?!?

-Nyt mie Unto pelkään et myö ei ymmärretä toisiamme."

Kuva: www.tammi.fi-sivustolta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Coben, Harlan: Lupaa ja vaikene

Kuusi vuotta aikaisemmin Jake Fisher rakastui palavasti. Natalie tuntui alusta alkaen oikealta ja Jake tiesi heti haluavansa viettää lopun elämäänsä tämän naisen kanssa. Rakkaus Natalien osalta jäi kesän mittaiseksi, sillä kesän loputtua Natalie meni naimisiin vanhan rakastettunsa kanssa, Jake joutui katsomaan sivusta rakkaansa avioitumista ja sen jälkeen lupaamaan ettei ottaisi mitään yhteyttä aviopariin.

Nyt Jake kuitenkin huomaa Natalien aviomiehen kuolinilmoituksen. Jake on edelleen rakastunut ja hän katsoo että sopimus yhteydenotosta on päättynyt miehen kuoltua. Jake matkustaa hautajaisiin ja huomaa, ettei vaimo ole ensinkään Natalie. Hän alkaa selvittää mitä Natalielle on tapahtunut ja huomaa, ettei kuuden vuoden takaisista häistä ole mitään merkintää missään, aivan kuin koko nainen olisi kadonnut? Pian Jake huomaa myös, että hän ei ole ainoa, joka etsii Natalieta...

"Pelini oli pelattu. En pystyisi enää pakenemaan. 

Keräsin voimiani viimeiseen epätoivoiseen juoksupyrähdykseen, 

mutta mitä se hyödyttäisi enää? Paljastaisin olinpaikkani lopullisesti 

ja tässä kunnossa en pääsisi kovin pitkälle. Minut joko ammuttaisiin 

tai otettaisiin kiinni. Ja kun asiaa oikein puntaroi, nuo olivat ainoat 

vaihtoehtoni tällä hetkellä: ammuttu tai kiinniotettu."

Kuva: Minerva

Kursivoitu teksti kopioitu kirjasta

Pulkkinen, Riikka: Raja

"- Sinä et voi ymmärtää, et voi ymmärtää minkälaista on olla

 päivät ja yöt rakkaansa kanssa josta on tullut taas lapsi,

 joka itkee ääneen sitä ettei muista.

- Sinä et voi tajuta että minä en voi lääkärinä 

milloinkaan hyväksyä tuollaista asennetta, 

siskon ääni oli pelkkä vapiseva kuiskaus."

Riikka Pulkkisen kirjassa rikotaan rajoja. Kaksi erillistä tarinaa kertoo siitä, miten rajoja rikotaan hyvin erilaisissa tilanteissa. Toinen rajanrikkoja on Anja, jonka mies on sairastunut Alzheimerin tautiin n. 50-vuotiaana. Anja on seurannut sivusta miehensä tuskaa muistamattomuudesta ja heikolla hetkellä hän on mennyt lupaamaan miehelleen auttavansa tätä kuolemaan sitten kun tila on sellainen ettei mies enää muista mitään. Nyt mies asuu hoitokodissa ja Anja tuskailee lupauksensa ja sen täytäntöönpanon kanssa.

Toinen tarina kertoo Marista, joka rakastuu tulisesti opettajaansa - saaden tältä vastakaikua. Rakkaustarina on niin väärin, mutteivät voi vastustaa toisiaan....

Kuva lainattu sivulta lukeminen.fi

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta.

Kepler, Lars: Paganini ja paholainen

Tämä kirja on Keplerin kirjasarjan toinen osa. Aiemmin olen jo lukenut ensimmäisen osan, Hypnotisoija, joka kertoo suomalaistaustaisesta ruotsalaispoliisista Joona Linnasta. Kiinnyn yleensä aika helposti hyviin henkilöhahmoihin, mutta jotenkin Keplerin ensimmäistä kirjaa oli haastava lukea. Toisen kirjan kanssa en samaa huomannut - kirja nimittäin imaisi mukaansa heti. Olisiko syynä ollut se, että henkilöt olivat tuttuja, kenties?

Ruotsin aseviennin johtava henkilö Carl Palmcrona löydetään kotoaan hirtettynä, tapaus vaikuttaa itsemurhalta. Samaan aikaan rannikolta löytyy vene irrallaan ajelehtimassa. Veneen makuuhuoneesta löytyy nuori nainen, kuolleena. Kuolinsyy on hukkuminen, mutta naisen vaatteet ovat täysin kuivat, eikä merivedestä ruumiin ulkopuolella ole tietoakaan.

Rikoskomisario Joona Linna alkaa tutkia näitä kuolemantapauksia ja löytää niiden välille yhteyden. Joona ymmärtää myös, että nämä kuolleet eivät ole ainoita juttuun liittyviä henkilöitä, vaan tekijä on pysäytettävä ennen kuin on myöhäistä!

"Poliisiasuinen takaa-ajaja jatkaa polkua ylös talolle. 

Salaman kalpeassa valossa miehen kasvot tulevat yhtäkkiä näkyviin ja 

Penelope ehtii nähdä kasvojen huolestuneen ilmeen, väsyneet, 

surulliset silmät ja suupielen syvän arven. Ukkonen jyrisee. Mies lähestyy taloa. 

Penelope vain seisoo ikkunassa. Hän hengittää nopeasti, mutta ei saa itseään 

pakenemaan, on lamaantunut."

Kuva: tammi.fi-sivulta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Hosseini, Khaled: Ja vuoret kaikuivat

Tarina kertoo pienestä kylästä Afganistanissa 1950-luvun alussa. Abdullah ja hänen pikkusiskonsa Pari asuvat isänsä ja äitipuolensa kanssa. Elämä on pientä ja karua, mutta he pärjäävät jotenkin. Sisarukset ovat tiiviisti kiinni toisissaan, Abdullah on hoivannut ja suojellut pikkusiskoaan kuin kalleinta aarrettaan - hän on valmis tekemään siskonsa puolesta mitä vain!

Kerran isä ottaa heidät mukaansa matkatessaan kävellen pitkän matkan Kabuliin. Sisarukset lähtevät innoissaan isän mukaan, kun eivät tiedä että perillä heidän tiensä tulisivat eroamaan - kenties lopuillisesti?

"En koskaan unohda sitä äkillistä, kaaoottista tunnekuohua. 

Pari retkotti olallani, rimpuili paniikissa ja kirkui Abdollah, Abollah,

 kun vein hänet pois. Abdullah huusi sisarensa nimeä ja yritti työntyä isänsä ohitse. 

Nilan silmät olivat laajenneet ja hän oli painanut kädet suulleen ehkä 

tukahduttaakseen oman huutonsa. Se painaa mieltäni.

Kuva: luekirja.fi-sivulta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Mä itse pidin tästä kirjasta hurjan paljon. Olen myös lukenut aiemman kirjan "Tuhat loistavaa aurinkoa", mikä oli myös todella hyvä kirja. Ystäväni piti parhaana tämän kirjailijan Leijapoika-kirjaa, joka kyllä taitaa ehdottomasti päätyä mun lukulistalleni :)

Lähteenmäki, Laura: Ikkunat yöhön

Kirja on sukutarina, jossa eri kappaleissa on kertojana eri henkilöt. Tarinan vanhin henkilö Elsi on nuori äiti, joka yrittää jaksaa hoitaa kotia ja pieniä lapsia sodan jälkeen kaiken surun ja elämän uudelleen rakentamisen keskellä. Tuona aikana synnytyksen jälkeinen masennus oli vielä melko tuntematon käsite ja sen saa Elsi karvaasti kokea...

Useita vuosia myöhemmin samaa sukutilaa emännöi Elsin vanhin tytär Asta. Asta on erakoitunut ja erikoinen ihminen. Hän on olemuksellaan ja käytöksellään karkottanut muut sukulaiset kauaksi, mutta ainoana läheisenä hänellä on pääkaupunkiseudulla asuva poika, joka hänkin tulee esittelemään äidilleen morsianehdokasta, Teresaa. Kuten arvata saattaa, ehdokas ei ole Astalle mieleinen...

Myös Roopen serkku Riikka tuntee Teresan, eikä nainen ole suosiossa hänellekään. Riikka on runoilija, joka kirjoittaa synkkiä ja vihaisia runoja, jotka kumpuavat hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

"Elsi tunsi olonsa niin petetyksi, että vaikka Anna ja äiti halasivat

 ja käskivät nukkua ja syödä ja juoda Meerin panemaa kaljaa että tulisi maitoa

, hän vain nikotteli eikä pystynyt enää pidättämään. 

Syreenin paljaat oksat löivät ikkunaan, omenat - ne mädät! - oli kerätty pois, 

säkissä oli ollut lantaa. Hän parkui ääneensä, kun autot lipuivat kuusten lomaan.

- Mitä te siinä katsotte? Hän huusi Lyydille ja Ainolle ja sitten hän vain itki."

Kuva: WSOY:n nettisivulta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Tavallaan mä itse pidin tästä kirjasta, mutta toisaalta henkilöhahmoja oli NIIN paljon, että piti olla todella tarkkana kenen tarinaa lukee ja välillä tuntui että olisi pitänyt piirtää sukupuu kuka on kenellekin tytär ja sisko ja anoppi jne. Tykkäsin silti :)

Tiainen, Marja-Leena: Khao Lakin sydämet

"-Tavataan altaalla, mummi sipaisee lähtiäisiksi Emman hiuksia. 

Emma alkaa syödä sämpylää samalla 

kun ukki ja mummi kävelevät ulos ravintolasta. 

Emma ei näkisi heitä enää koskaan."

15-vuotias Emma on isoäitinsä kanssa matkalla Thaimaan Khao Lakiin. Toisin kuin muut turistit, Emma ei ole menossa pelkästään rantalomalle, vaan etsimään henkensä pelastanutta miestä. Emma oli 7-vuotias lomaillessaan samassa paikassa tapaninpäivänä 2004, jolloin tsunami iski Thaimaan rannikolle. Tsunamissa Emma menetti vanhempansa, pikkuveljensä ja toiset isovanhempansa. Paikan päällä Emma muistaa lähes 10 vuoden takaiset tapahtumat, mutta toisaalta hän myös luo uusia muistoja...

"Emma puristi silmänsä kiinni, 

mutta kyynel pääsi silti karkaamaan poskelle. 

-Olisin niin halunnut nähdä vielä äidin, ihan oikeasti! 

Minulla on nin ikävä häntä, vieläkin.

Lukas syleili lujasti Emmaa ja sanoi:

-Samat sanat, Emma. Samat sanat."

Kustantaja: Tammi, 2013

Sivuja: 237

Kuva lainattu sivulta www.tammi.fi

Kursivoidut tekstit lainattu kirjasta

Marklund, Liza: Ajojahti

"...oli lyöty jalanpohjiin kovalla ja kapealla esineellä, mahdollisesti piiskalla tai teleskooppipampulla... Hänen molemmat käsivartensa olivat sijoiltaan, hänelle on saatettu tehdä Spread-eagle...

Johanssonin hartiat alkoivat täristä. Ellei Nina olisi tiennyt paremmin, hän olisi luullut miehen itkevän.

- Se tarkoittaa, että uhrin kädet sidotaan selän taakse ja sitten hänet ripustetaan ranteista roikkumaan. Hartioihin ja olkapäihin kohdistuu suunnaton rasitus, ja uhri pökertyy varsin pian kivusta."

Marklundin uusimmassa Annika Bengtzon-dekkarissa liikemies ja entinen poliitikko löydetään julmasti pahoinpideltynä kotoaan. Merkit viittaavat armottomaan kidutukseen. Uhria ei saada kunnolla haastateltua, sillä hän on koomassa ja erittäin kriittisessä tilassa. Samaan aikaan miehen vaimo on kadonnut. Annika saa jutun kirjoitettavakseen ja tutkiessaan vaimon katoamista löydetään paljon samankaltaisuuksia aiemman katoamistapauksen kanssa. Katoaminen linkittyy yhteen myös Kvällpressenin päätoimittajan Anders Schymanin ympärillä velloviin blogikirjoitteluihin vanhan dokumenttielokuvan tietojen oikeellisuudesta.

Saman aikaan Annikan omassa elämässä on meneillään melko seesteinen kausi - uusioperhe opettelee vielä elämäänsä yhdessä, Annikan ex-mies toipuu edellisessä kirjassa tapahtuneesta sieppauksesta, eikä lehden toimituksessakaan ole niin suuria muutoksia ilmassa.

Sivuja: 382

Kustantaja: Otava, 2013

Kuva lainattu sivulta cdon.com

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Tetzer, Lisa: Musta veljeskunta I

Kirja kertoo 1830-luvun Sveitsistä ja Italiasta. Päähenkilö on 13-vuotias Giorgio, joka asuu perheensä kanssa pienessä kylässä. Perhe on köyhä, mutta isä ei suostu myymään omaa poikaansa maakunnassa kiertävälle arpinaamaiselle miehelle, joka kuljettaa nuoria poikia Milanoon töihin. Mies povaa epäonnea miehen perheelle ja lupaa tulla vuoden kuluttua uudelleen. Kun vuosi on kulunut, on perhe huomattavasti köyhtynyt ja pisteenä iin päällä on onnettomuus, jossa perheen äiti mursi jalkansa. Isällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin myydä oma poikansa puoleksi vuodeksi työhön nokipojaksi Milanoon.

Matka Milanoon ei ole helppo ja parikymmenpäisestä poikalaumasta säilyy hengissä vain muutama. Lopulta pojat pääsevät Milanoon ja alkavat työnsä - kiipeävät nokisiin savupiippuihin milloin kiinnittämään irronneita tiiliä ja milloin putsailemaan pois linnunpesiä. Työ on raskasta ja vaarallista, elinolot nuohoojamestareiden kodeissa ovat surkeat - Giorgio suljetaan yöksi häkkiin karkaamisen pelossa ja ruokaa hän ei saa juuri lainkaan. Nuohoojamestarin poika Anselmo on ottanut Giorgion silmätikukseen ja aiheuttaa katutappeluiden lisäksi muitakin harmeja, mm. varkaussyytöksen. Valopilkkuna Giorgiolla on kuitenkin mestarin sairas tytär Angeletta, joka on ainoa Giorgion puolustaja.

"Avaa ovi"! huusi Giorgio raivoissaan. "Ha ha!" nauroi Anselmo. Samassa Anselmon äiti tuli keittiöstä. "Etkö sinä osaa olla hiljaa!" hän ärähti. "Siellä sinä olet ja siellä sinä pysyt! Siellä ovat muutkin nokipojat nukkuneet. Häkki on sitä varten, ettei kukaan teistä pääsisi juoksemaan karkuun. Vai luuletko sinä, että mieheni olisi turhan takia maksanut kahdeksankymmentäkaksi liiraansa! Pane muuten mieleesi, että kadulle tai pihalle sinä et iltaisin mene." Hän nauroi raa'asti. "Linnuilta leikataan siivet, koiranpenikat kytketään ketjuunsa, sinunlaisesi maankiertäjät teljetään iltaisin koppiin." Sitten hän tarttui Anselmon käteen. "Mennään nyt, poika!" Molemmat palasivat keittiöön

Giorgio oli niin epätoivoinen että kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. Hän ei voinut juuri liikkuakaan tuossa ahtaassa tilassa. Kaikkialla hän töytäsi johonkin. Hän istahti rikkinäiseen tuoliin, mutta siinä ei voinut edes istuen olla suorassa. Hän otti säkin ja yritti paneutua sen päälle pitkäkseen. Mutta säkki oli niin tupaten täynnä, että hän vierähti siltä aina alas. Kaiken lisäksi hän tunsi huikaisevaa nälkää."

Sivuja: 207

Kustantaja: WSOY, 1975 

Kuva lainattu huuto.net-sivulta
Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Pullman, Philip: Kellopeli, eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin

Kaupunkilaiset tapaavat iltaisin kokoontua paikalliseen majataloon kuuntelemaan nuoren kirjailijan, Fritzin tarinoita. Tällä kerralla Fritziä on kuuntelemassa mm. kellosepän oppipoika Karl, jonka pitäisi seuraavana päivänä julkistaa kaupungin kelloon tekemänsä hahmo. Hahmoa odottaa kaupungin asukkaiden lisäksi iso joukko matkustajia, jotka ovat tulleet paikalle ainoastaan tämän vuotuisen julkistamisen vuoksi.

Fritz alkaa kertoa uusinta tarinaansa, Kellopeliä, jota hän ei ole vielä saanut edes kirjoitettua loppuun. Kesken tarinan majataloon astuu pelottava ja outo tohtori Kalmenius - joka on kuin suoraan Fritzin tarinasta! Outo vieras saa kuunteljiat säikähtämään ja pakenemaan majatalosta. Jäljelle jää vain kourallinen ihmisiä - mm. Karl, joka huomaa kertovansa oudolle kulkijalle epäonnistuneensa kellohahmon tekemisessä. Kalmeniuksella on kuitenkin Karlille yllätys - ritari Rautasydän, hahmo jonka Karl voisi saada ja asettaa kelloon. Karl ei kuitenkaan tiedä, että ritari ei ole mikään eloton hahmo, vaan liikkelle lähtiessään ainoastaan yksi tietty sävelmä voi saada tämän terävämiekkaisen hirviön pysähtymään...

"Karl meni hiljaa sisään, sulki oven ja seisahtui pelästyneenä, sillä telttakangas oli heitetty sivuun, ja ritari Rautasydän seisoi huoneen toisella puolella miekka koholla. Karlin sydän jätti yhden lyönnin väliin. Oliko joku muu tullut paikalle ja häirinnyt pientä ritaria? Kuolleita ei sentään näkynyt, mutta miksi hahmo oli liikkunut?"

Jotkut tarinat ovat kuin vanhat kellot - kun ne on vedetty käyntiin, niitä ei pysäytä mikään...

Sivuja: 62

Kustantaja: Tammi

(kursivoidut tekstit lainauksia kirjasta, kuva lainattu Wikipediasta)

Rosnay de, Tatiana: Avain

"Miehet eivät ikinä löytäisi häntä. Tyttö laskisi hänet ulos, kun he pääsisivät takaisin kotiin. Ja kyllähän kellariin piiloutunut isä tietäisi pojan piilopaikan, jos tulisi yläkertaan. "Pelottaako sinua siellä?" tyttö supisi hiljaa miesten huudellessa heitä. "Ei", poika sanoi. "En minä pelkää. Pane ovi lukkoon. Ei ne minua löydä."

Tyttö sulki oven veljen pienten, kalpeiden kasvojen edestä ja väänsi avainta lukossa. Sitten hän sujautti avaimen taskuunsa"

Eletään vuotta 1942, ranskalainen juutalaistyttö Sarah viedään äidin ja isän Pariisilaiselle pyöräilystadionille, jonne Ranskan poliisi kerää alueen juutalaisia, joiden lopullinen päämäärä on Auschwitzin keskitysleiri. Ratsian yhteydessä Sarah piilottaa pikkuveljensä lastenhuoneessa olevaan piilokomeroon, sillä hän luulee pääsevänsä pian takaisin kotiin. Karu totuus paljastuu Sarahille kuitenkin, sillä juutalaiset viettävät päiväkausia pyöräilystadionilla huonoissa olosuhteissa ja sieltä heidät kuljetetaan Pariisin lähistöllä oleville leireille, josta myöhemmin kuljetetaan ihmiset Puolaan. Avain polttelee Sarahin taskussa ja huoli pikkuveljestä on kova. Sarah päättää karata pelastamaan pikkuveljensä.

60 vuotta myöhemmin amerikkalainen toimittaja Julia alkaa tehdä juttua järkyttävästä pakkosiirrosta. Tutkimusten edetessä Julia alkaa löytää johtolankoja, jotka yhdistävät pakkosiirron hänen aviomiehensä sukuun. Julia alkaa tutkia juttua tarkemmin ja ymmärtää kytkökset suvun ja Sarahin välillä...

"Sen miten Sarah Starzynski oli ilmaantunut elämääni. Miten olin päässyt perille hänen kauheasta salaisuudestaan. Ja mikä kytkös hänellä oli mieheni sukuun..."

Kirja oli kaikessa järkyttävyydessään todella hyvä. Suosittelen lukemana kirjaa yksin kera nenäliinapaketin <3