Simukka, Salla: Jäljellä

Kirjan päähenkilö on 15-vuotias Emmi, joka hakee paikkaansa maailmassa, joka on lähitulevaisuudessa. Koulussa oppilaat on jaoteltu eri osaamisalueidensa mukaan, mutta Emmi ei tunne mitään aluetta omakseen, joten hän on vuosia ollut jo ryhmässä nimeltä Potentiaalit. Emmi on vanhin potentiaali, hiljalleen muut nuoret löytävät omat osaamisalueensa, mutta hän ei. Emmi on yksinäinen ja päättää karata kotoa. Emmi pakkaa reppuunsa eväitä ja hiipii salaa tuttaviensa pihan perällä suojassa olevaan leikkimökkiin. Aamulla Emmi kömpii piilostaan ja huomaa maailman  muuttuneen yön aikana - kaikki muut ovat kadonneet ja Emmi on ihan yksin!

"Ehkä koko kaupunki oli evakuoitu. Tai koko Suomi. Miksi? 

Näin suureen toimenpiteeseen täytyi olla jokin suuri syy. 

Jonkin kamalan täytyi uhata kaupunkia. Mikä se voisi olla? Meteoriitti? 

Ydinlaskeuma? Sota? Maanjäristys? Happosade? Jokin tuhoeläinparvi? 

Ja milloin se jokin tulisi? Vai oliko se jo täällä? Vetikö hän tietämättään 

sisäänsä myrkyllistä ilmaa jokaisella hengenvedolla?

- Mitä mä teen? Emmi kuiskasi ääneen. 

Kysymys jäi leijumaan hiljaiseen ilmaan."

Kuva lainattu tammi.fi-sivustolta

Kursivoitu teksti kirjasta

Porvali, Mikko: Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta

Tämä kirja oli I-HA-NA. Kirjassa oli novellimittaisia kertomuksia sotavuosilta. Mukaan mahtui sekä perinteisiä rakkaustarinoita että ystävyystarinoita sotakavereiden kesken. Kaikessa tässä kirjassa pystyi aistimaan sen yhteenkuuluvuuden tunteen, joka varmasti sotavuosina vallitsi. Tässä oli tarinoita sekä talvi- ja jatkosodasta että vapaussodan ajalta.

"Kirkkoon tuli lopulta kiire. Suomalaiset olivat rakentaneet 

Äänislinnaan laudoista puiset jalkakäytävät, jotka olivat erittäin liukkaita. 

Kirkkoa kohti kiiruhdettaessa Kauko kompastui jalkakäytävän lankunpäähän, jonka routa oli nostanut ylös. Pystyyn noustessaan Kauko tuijotti tiiviisti jalkoihinsa. 

Tällöin häneltä jäi huomaamatta - ja tervehtimättä - kaksi vastaan kävellyttä upseeria. 

Toinen upseereista tivasi, mihin korpraalilla oli niin kiire, ettei tervehtimään ehdi. 

He saivat vastauksen, että vihille tässä yritetään liukastella. Upseerit ymmärsivät yskän ja kannustivat pitämään kiirettä."

Kuva: lainattu atenakustannus.fi-sivulta

Kursivoitu teksti kirjata

Pättikangas, Eira: Kuinka monta iltaa

Kurikkalaisen kirjailijan uusin teos suorastaan huusi tarttumaan itseensä, eikä turhaan. Kirja imaisi jossain kohdin mukaansa niin, että sitä piti lukea aamupuuroa lapsille keittäessä ja työpaikalla ruokatunnilla. Tarina itsessään on kuin moni muukin Pättikankaan kirjan tarina, mutta jollain tavalla näihin vaan eläytyy mukaan. Ja oman lisämausteensa kirjaan antaa oma murre <3

Kirja kertoo pienen kylän ihmisistä 1950-luvulla. Kauppiaan tyttärestä Lillistä, joka on ihastunut myllärin poikaan Aksuun. Rakkauteen tulee kuitenkin ryppyjä, kun kesällä Aksu tuntuukin kadonneen tansseista ja Lillin isän kaupassakaan ei mies enää poikkea ostoksille. Toisaalla taas vanhapiika-ompelija Sannu alkaa pukeutua kesämekkoihin ja osallistuu jopa kylän kesäjuhlillekin. Myös kylän Taka-Mäkki taloa yksin asuva Tyyra alkaa miettiä vuosien yksinolon jälkeen olisiko sittenkin aika avioitua...?

"Tovin seisoskeltuaan Joonas käänsi taloille selkänsä

ja lähti raskain askelin kohti kylän laitaa.

Kävellessään hän ei enää ajatellut muuta, toivoi vain,

ettei tulisi koskaan perille. Sannun tupa mäen päällä

metsän keskellä oli pilkkopimeä ja hiljainen kuin hyljätty

luhtamaja. Polkupyörä oli seinustalla nojallaan

istuin kuurassa, mökin ulko-ovi oli lukossa."

Kuva: Kariston nettisivuilta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Storgård, Päivi: Keinulaudalla

Outi on nelikymppinen nainen, jolla päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan hyvin. Hyvä ura televisiossa, kaksi ihanaa lasta - tyttö ja poika. Rakastava aviomies. Välillä Outia kuitenkin masentaa, varsinkin lasten syntymän jälkeen, mutta pian taas kaikki sujuvat. Vai sujuvatko? Välillä Outilla menee lujaa, liiankin lujaa. Välillä pelkkä sängystä nouseminen on liian raskasta.

Kirja oli hyvin todentuntuinen kuvaus elämästä, joka ei menekään kuten kiiltokuvamaisesta ulkokuoresta voisi kuvitella. Herättävä lukukokemus ja hyvä kirja, ei se aina menekään niin että otetaan vaan itseään niskasta kiinni...

"Sitten ei ollut mitään syytä nousta sängystä lainkaan. 

Minua ei tarvittu. En ollut olemassa. Oli vain loputon väsymys. 

Aaron vei Nellyn hoitoon aamuisin. Siitä tiesin, milloin oli aamu. 

En oikeastaan olisi halunnut tietää. 

Aamu pakottaisi päivään, olemaan jotakin."

Kuva lainattu: http://www.sets.fi/

Kursivoitu teksti kirjasta