Tiainen, Marja-Leena: Khao Lakin sydämet

"-Tavataan altaalla, mummi sipaisee lähtiäisiksi Emman hiuksia. 

Emma alkaa syödä sämpylää samalla 

kun ukki ja mummi kävelevät ulos ravintolasta. 

Emma ei näkisi heitä enää koskaan."

15-vuotias Emma on isoäitinsä kanssa matkalla Thaimaan Khao Lakiin. Toisin kuin muut turistit, Emma ei ole menossa pelkästään rantalomalle, vaan etsimään henkensä pelastanutta miestä. Emma oli 7-vuotias lomaillessaan samassa paikassa tapaninpäivänä 2004, jolloin tsunami iski Thaimaan rannikolle. Tsunamissa Emma menetti vanhempansa, pikkuveljensä ja toiset isovanhempansa. Paikan päällä Emma muistaa lähes 10 vuoden takaiset tapahtumat, mutta toisaalta hän myös luo uusia muistoja...

"Emma puristi silmänsä kiinni, 

mutta kyynel pääsi silti karkaamaan poskelle. 

-Olisin niin halunnut nähdä vielä äidin, ihan oikeasti! 

Minulla on nin ikävä häntä, vieläkin.

Lukas syleili lujasti Emmaa ja sanoi:

-Samat sanat, Emma. Samat sanat."

Kustantaja: Tammi, 2013

Sivuja: 237

Kuva lainattu sivulta www.tammi.fi

Kursivoidut tekstit lainattu kirjasta

Marklund, Liza: Ajojahti

"...oli lyöty jalanpohjiin kovalla ja kapealla esineellä, mahdollisesti piiskalla tai teleskooppipampulla... Hänen molemmat käsivartensa olivat sijoiltaan, hänelle on saatettu tehdä Spread-eagle...

Johanssonin hartiat alkoivat täristä. Ellei Nina olisi tiennyt paremmin, hän olisi luullut miehen itkevän.

- Se tarkoittaa, että uhrin kädet sidotaan selän taakse ja sitten hänet ripustetaan ranteista roikkumaan. Hartioihin ja olkapäihin kohdistuu suunnaton rasitus, ja uhri pökertyy varsin pian kivusta."

Marklundin uusimmassa Annika Bengtzon-dekkarissa liikemies ja entinen poliitikko löydetään julmasti pahoinpideltynä kotoaan. Merkit viittaavat armottomaan kidutukseen. Uhria ei saada kunnolla haastateltua, sillä hän on koomassa ja erittäin kriittisessä tilassa. Samaan aikaan miehen vaimo on kadonnut. Annika saa jutun kirjoitettavakseen ja tutkiessaan vaimon katoamista löydetään paljon samankaltaisuuksia aiemman katoamistapauksen kanssa. Katoaminen linkittyy yhteen myös Kvällpressenin päätoimittajan Anders Schymanin ympärillä velloviin blogikirjoitteluihin vanhan dokumenttielokuvan tietojen oikeellisuudesta.

Saman aikaan Annikan omassa elämässä on meneillään melko seesteinen kausi - uusioperhe opettelee vielä elämäänsä yhdessä, Annikan ex-mies toipuu edellisessä kirjassa tapahtuneesta sieppauksesta, eikä lehden toimituksessakaan ole niin suuria muutoksia ilmassa.

Sivuja: 382

Kustantaja: Otava, 2013

Kuva lainattu sivulta cdon.com

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Tetzer, Lisa: Musta veljeskunta I

Kirja kertoo 1830-luvun Sveitsistä ja Italiasta. Päähenkilö on 13-vuotias Giorgio, joka asuu perheensä kanssa pienessä kylässä. Perhe on köyhä, mutta isä ei suostu myymään omaa poikaansa maakunnassa kiertävälle arpinaamaiselle miehelle, joka kuljettaa nuoria poikia Milanoon töihin. Mies povaa epäonnea miehen perheelle ja lupaa tulla vuoden kuluttua uudelleen. Kun vuosi on kulunut, on perhe huomattavasti köyhtynyt ja pisteenä iin päällä on onnettomuus, jossa perheen äiti mursi jalkansa. Isällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin myydä oma poikansa puoleksi vuodeksi työhön nokipojaksi Milanoon.

Matka Milanoon ei ole helppo ja parikymmenpäisestä poikalaumasta säilyy hengissä vain muutama. Lopulta pojat pääsevät Milanoon ja alkavat työnsä - kiipeävät nokisiin savupiippuihin milloin kiinnittämään irronneita tiiliä ja milloin putsailemaan pois linnunpesiä. Työ on raskasta ja vaarallista, elinolot nuohoojamestareiden kodeissa ovat surkeat - Giorgio suljetaan yöksi häkkiin karkaamisen pelossa ja ruokaa hän ei saa juuri lainkaan. Nuohoojamestarin poika Anselmo on ottanut Giorgion silmätikukseen ja aiheuttaa katutappeluiden lisäksi muitakin harmeja, mm. varkaussyytöksen. Valopilkkuna Giorgiolla on kuitenkin mestarin sairas tytär Angeletta, joka on ainoa Giorgion puolustaja.

"Avaa ovi"! huusi Giorgio raivoissaan. "Ha ha!" nauroi Anselmo. Samassa Anselmon äiti tuli keittiöstä. "Etkö sinä osaa olla hiljaa!" hän ärähti. "Siellä sinä olet ja siellä sinä pysyt! Siellä ovat muutkin nokipojat nukkuneet. Häkki on sitä varten, ettei kukaan teistä pääsisi juoksemaan karkuun. Vai luuletko sinä, että mieheni olisi turhan takia maksanut kahdeksankymmentäkaksi liiraansa! Pane muuten mieleesi, että kadulle tai pihalle sinä et iltaisin mene." Hän nauroi raa'asti. "Linnuilta leikataan siivet, koiranpenikat kytketään ketjuunsa, sinunlaisesi maankiertäjät teljetään iltaisin koppiin." Sitten hän tarttui Anselmon käteen. "Mennään nyt, poika!" Molemmat palasivat keittiöön

Giorgio oli niin epätoivoinen että kyyneleet tulivat hänen silmiinsä. Hän ei voinut juuri liikkuakaan tuossa ahtaassa tilassa. Kaikkialla hän töytäsi johonkin. Hän istahti rikkinäiseen tuoliin, mutta siinä ei voinut edes istuen olla suorassa. Hän otti säkin ja yritti paneutua sen päälle pitkäkseen. Mutta säkki oli niin tupaten täynnä, että hän vierähti siltä aina alas. Kaiken lisäksi hän tunsi huikaisevaa nälkää."

Sivuja: 207

Kustantaja: WSOY, 1975 

Kuva lainattu huuto.net-sivulta
Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Pullman, Philip: Kellopeli, eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin

Kaupunkilaiset tapaavat iltaisin kokoontua paikalliseen majataloon kuuntelemaan nuoren kirjailijan, Fritzin tarinoita. Tällä kerralla Fritziä on kuuntelemassa mm. kellosepän oppipoika Karl, jonka pitäisi seuraavana päivänä julkistaa kaupungin kelloon tekemänsä hahmo. Hahmoa odottaa kaupungin asukkaiden lisäksi iso joukko matkustajia, jotka ovat tulleet paikalle ainoastaan tämän vuotuisen julkistamisen vuoksi.

Fritz alkaa kertoa uusinta tarinaansa, Kellopeliä, jota hän ei ole vielä saanut edes kirjoitettua loppuun. Kesken tarinan majataloon astuu pelottava ja outo tohtori Kalmenius - joka on kuin suoraan Fritzin tarinasta! Outo vieras saa kuunteljiat säikähtämään ja pakenemaan majatalosta. Jäljelle jää vain kourallinen ihmisiä - mm. Karl, joka huomaa kertovansa oudolle kulkijalle epäonnistuneensa kellohahmon tekemisessä. Kalmeniuksella on kuitenkin Karlille yllätys - ritari Rautasydän, hahmo jonka Karl voisi saada ja asettaa kelloon. Karl ei kuitenkaan tiedä, että ritari ei ole mikään eloton hahmo, vaan liikkelle lähtiessään ainoastaan yksi tietty sävelmä voi saada tämän terävämiekkaisen hirviön pysähtymään...

"Karl meni hiljaa sisään, sulki oven ja seisahtui pelästyneenä, sillä telttakangas oli heitetty sivuun, ja ritari Rautasydän seisoi huoneen toisella puolella miekka koholla. Karlin sydän jätti yhden lyönnin väliin. Oliko joku muu tullut paikalle ja häirinnyt pientä ritaria? Kuolleita ei sentään näkynyt, mutta miksi hahmo oli liikkunut?"

Jotkut tarinat ovat kuin vanhat kellot - kun ne on vedetty käyntiin, niitä ei pysäytä mikään...

Sivuja: 62

Kustantaja: Tammi

(kursivoidut tekstit lainauksia kirjasta, kuva lainattu Wikipediasta)

Rosnay de, Tatiana: Avain

"Miehet eivät ikinä löytäisi häntä. Tyttö laskisi hänet ulos, kun he pääsisivät takaisin kotiin. Ja kyllähän kellariin piiloutunut isä tietäisi pojan piilopaikan, jos tulisi yläkertaan. "Pelottaako sinua siellä?" tyttö supisi hiljaa miesten huudellessa heitä. "Ei", poika sanoi. "En minä pelkää. Pane ovi lukkoon. Ei ne minua löydä."

Tyttö sulki oven veljen pienten, kalpeiden kasvojen edestä ja väänsi avainta lukossa. Sitten hän sujautti avaimen taskuunsa"

Eletään vuotta 1942, ranskalainen juutalaistyttö Sarah viedään äidin ja isän Pariisilaiselle pyöräilystadionille, jonne Ranskan poliisi kerää alueen juutalaisia, joiden lopullinen päämäärä on Auschwitzin keskitysleiri. Ratsian yhteydessä Sarah piilottaa pikkuveljensä lastenhuoneessa olevaan piilokomeroon, sillä hän luulee pääsevänsä pian takaisin kotiin. Karu totuus paljastuu Sarahille kuitenkin, sillä juutalaiset viettävät päiväkausia pyöräilystadionilla huonoissa olosuhteissa ja sieltä heidät kuljetetaan Pariisin lähistöllä oleville leireille, josta myöhemmin kuljetetaan ihmiset Puolaan. Avain polttelee Sarahin taskussa ja huoli pikkuveljestä on kova. Sarah päättää karata pelastamaan pikkuveljensä.

60 vuotta myöhemmin amerikkalainen toimittaja Julia alkaa tehdä juttua järkyttävästä pakkosiirrosta. Tutkimusten edetessä Julia alkaa löytää johtolankoja, jotka yhdistävät pakkosiirron hänen aviomiehensä sukuun. Julia alkaa tutkia juttua tarkemmin ja ymmärtää kytkökset suvun ja Sarahin välillä...

"Sen miten Sarah Starzynski oli ilmaantunut elämääni. Miten olin päässyt perille hänen kauheasta salaisuudestaan. Ja mikä kytkös hänellä oli mieheni sukuun..."

Kirja oli kaikessa järkyttävyydessään todella hyvä. Suosittelen lukemana kirjaa yksin kera nenäliinapaketin <3