Pulkkinen, Riikka: Raja

"- Sinä et voi ymmärtää, et voi ymmärtää minkälaista on olla

 päivät ja yöt rakkaansa kanssa josta on tullut taas lapsi,

 joka itkee ääneen sitä ettei muista.

- Sinä et voi tajuta että minä en voi lääkärinä 

milloinkaan hyväksyä tuollaista asennetta, 

siskon ääni oli pelkkä vapiseva kuiskaus."

Riikka Pulkkisen kirjassa rikotaan rajoja. Kaksi erillistä tarinaa kertoo siitä, miten rajoja rikotaan hyvin erilaisissa tilanteissa. Toinen rajanrikkoja on Anja, jonka mies on sairastunut Alzheimerin tautiin n. 50-vuotiaana. Anja on seurannut sivusta miehensä tuskaa muistamattomuudesta ja heikolla hetkellä hän on mennyt lupaamaan miehelleen auttavansa tätä kuolemaan sitten kun tila on sellainen ettei mies enää muista mitään. Nyt mies asuu hoitokodissa ja Anja tuskailee lupauksensa ja sen täytäntöönpanon kanssa.

Toinen tarina kertoo Marista, joka rakastuu tulisesti opettajaansa - saaden tältä vastakaikua. Rakkaustarina on niin väärin, mutteivät voi vastustaa toisiaan....

Kuva lainattu sivulta lukeminen.fi

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta.

Kepler, Lars: Paganini ja paholainen

Tämä kirja on Keplerin kirjasarjan toinen osa. Aiemmin olen jo lukenut ensimmäisen osan, Hypnotisoija, joka kertoo suomalaistaustaisesta ruotsalaispoliisista Joona Linnasta. Kiinnyn yleensä aika helposti hyviin henkilöhahmoihin, mutta jotenkin Keplerin ensimmäistä kirjaa oli haastava lukea. Toisen kirjan kanssa en samaa huomannut - kirja nimittäin imaisi mukaansa heti. Olisiko syynä ollut se, että henkilöt olivat tuttuja, kenties?

Ruotsin aseviennin johtava henkilö Carl Palmcrona löydetään kotoaan hirtettynä, tapaus vaikuttaa itsemurhalta. Samaan aikaan rannikolta löytyy vene irrallaan ajelehtimassa. Veneen makuuhuoneesta löytyy nuori nainen, kuolleena. Kuolinsyy on hukkuminen, mutta naisen vaatteet ovat täysin kuivat, eikä merivedestä ruumiin ulkopuolella ole tietoakaan.

Rikoskomisario Joona Linna alkaa tutkia näitä kuolemantapauksia ja löytää niiden välille yhteyden. Joona ymmärtää myös, että nämä kuolleet eivät ole ainoita juttuun liittyviä henkilöitä, vaan tekijä on pysäytettävä ennen kuin on myöhäistä!

"Poliisiasuinen takaa-ajaja jatkaa polkua ylös talolle. 

Salaman kalpeassa valossa miehen kasvot tulevat yhtäkkiä näkyviin ja 

Penelope ehtii nähdä kasvojen huolestuneen ilmeen, väsyneet, 

surulliset silmät ja suupielen syvän arven. Ukkonen jyrisee. Mies lähestyy taloa. 

Penelope vain seisoo ikkunassa. Hän hengittää nopeasti, mutta ei saa itseään 

pakenemaan, on lamaantunut."

Kuva: tammi.fi-sivulta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Hosseini, Khaled: Ja vuoret kaikuivat

Tarina kertoo pienestä kylästä Afganistanissa 1950-luvun alussa. Abdullah ja hänen pikkusiskonsa Pari asuvat isänsä ja äitipuolensa kanssa. Elämä on pientä ja karua, mutta he pärjäävät jotenkin. Sisarukset ovat tiiviisti kiinni toisissaan, Abdullah on hoivannut ja suojellut pikkusiskoaan kuin kalleinta aarrettaan - hän on valmis tekemään siskonsa puolesta mitä vain!

Kerran isä ottaa heidät mukaansa matkatessaan kävellen pitkän matkan Kabuliin. Sisarukset lähtevät innoissaan isän mukaan, kun eivät tiedä että perillä heidän tiensä tulisivat eroamaan - kenties lopuillisesti?

"En koskaan unohda sitä äkillistä, kaaoottista tunnekuohua. 

Pari retkotti olallani, rimpuili paniikissa ja kirkui Abdollah, Abollah,

 kun vein hänet pois. Abdullah huusi sisarensa nimeä ja yritti työntyä isänsä ohitse. 

Nilan silmät olivat laajenneet ja hän oli painanut kädet suulleen ehkä 

tukahduttaakseen oman huutonsa. Se painaa mieltäni.

Kuva: luekirja.fi-sivulta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Mä itse pidin tästä kirjasta hurjan paljon. Olen myös lukenut aiemman kirjan "Tuhat loistavaa aurinkoa", mikä oli myös todella hyvä kirja. Ystäväni piti parhaana tämän kirjailijan Leijapoika-kirjaa, joka kyllä taitaa ehdottomasti päätyä mun lukulistalleni :)

Lähteenmäki, Laura: Ikkunat yöhön

Kirja on sukutarina, jossa eri kappaleissa on kertojana eri henkilöt. Tarinan vanhin henkilö Elsi on nuori äiti, joka yrittää jaksaa hoitaa kotia ja pieniä lapsia sodan jälkeen kaiken surun ja elämän uudelleen rakentamisen keskellä. Tuona aikana synnytyksen jälkeinen masennus oli vielä melko tuntematon käsite ja sen saa Elsi karvaasti kokea...

Useita vuosia myöhemmin samaa sukutilaa emännöi Elsin vanhin tytär Asta. Asta on erakoitunut ja erikoinen ihminen. Hän on olemuksellaan ja käytöksellään karkottanut muut sukulaiset kauaksi, mutta ainoana läheisenä hänellä on pääkaupunkiseudulla asuva poika, joka hänkin tulee esittelemään äidilleen morsianehdokasta, Teresaa. Kuten arvata saattaa, ehdokas ei ole Astalle mieleinen...

Myös Roopen serkku Riikka tuntee Teresan, eikä nainen ole suosiossa hänellekään. Riikka on runoilija, joka kirjoittaa synkkiä ja vihaisia runoja, jotka kumpuavat hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

"Elsi tunsi olonsa niin petetyksi, että vaikka Anna ja äiti halasivat

 ja käskivät nukkua ja syödä ja juoda Meerin panemaa kaljaa että tulisi maitoa

, hän vain nikotteli eikä pystynyt enää pidättämään. 

Syreenin paljaat oksat löivät ikkunaan, omenat - ne mädät! - oli kerätty pois, 

säkissä oli ollut lantaa. Hän parkui ääneensä, kun autot lipuivat kuusten lomaan.

- Mitä te siinä katsotte? Hän huusi Lyydille ja Ainolle ja sitten hän vain itki."

Kuva: WSOY:n nettisivulta

Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

Tavallaan mä itse pidin tästä kirjasta, mutta toisaalta henkilöhahmoja oli NIIN paljon, että piti olla todella tarkkana kenen tarinaa lukee ja välillä tuntui että olisi pitänyt piirtää sukupuu kuka on kenellekin tytär ja sisko ja anoppi jne. Tykkäsin silti :)