Tässä blogissa on kirjoja, jotka
minä koen lukemisen arvoisiksi :)

torstai 19. kesäkuuta 2014

Blake, Sarah: Jos saat tämän kirjeen


"Väkijoukko hiljeni. Huitovat kädet valahtivat alas.
Todella pelokas ihminen ei huuda, Frankie havaitsi - hän 
vaikenee, hän valpastuu. Oliko mies ampunut väkijoukkoon?
Oliko johonkuhun osunut? Sitä ei pystynyt sanomaan. Ihmisiä
oli liikaa. Missä pikkuäiti oli nyt? Frankie seisoi
avoimen ikkunan ääressä suu yhä huutoon jähmettyneenä. 
Silloin parin metrin päässä ikkunasta seisova upseeri
katsahti ylös sinnepäin, mistä jyskytys oli kuulunut, ja kohotti
hitaasti revolverinsa häntä kohti. Frankie tuijotti
takaisin kädet yhä lasia vasten, hengitys salpaantuneena."

Euroopassa riehuu toinen maailmansota, Frankie on lähtenyt radiotoimittajaksi Englantiin raportoimaan kotimaahansa Yhdysvaltoihin Euroopan tilanteessa. Frankie raportoi miten öisin lentokoneet pommittavat Englannin kaupunkeja ja lopula Frankie saa tilaisuuden lähteä katsomaan millaista on kanaalin toisella puolella. Sen jälkeen maailma ei Frankien silmin ole enää entisensä...

Yhdysvalloissa nuori lääkäri katsoo tehneensä virheen, josta on maksettu kallis hinta. Hän päättää lähteä Englantiin auttamaan sodassa kärsineitä, voidakseen itse puhdistaa omantuntonsa. Kotiin jää odottamaan nuori vaimo, joka miehensä tietämättä odottaa pariskunnan ensimmäistä lasta. 

Sota punoo ihmisten kohtaloita suuntiin, joita he eivät olisi arvanneet...

Kuva: http://www.bazarforlag.fi/
Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Mustonen, Enni: Lapsenpiika

Mustosen uusin kirja on Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan toinen osa. Kirjassa kerrotaan piikatyttö Ida Erikssonin tarinaa. Ensimmäisessä osan lopussa Idalla oli edessä uusi palveluspaikka, josta tämä sarjan toinen osa nyt kertoo.

Idan palveluspaikka on Sibeliuksen perheen koti aluksi Helsingissä ja myöhemmin Keravalla. Idan töihin kuului talouden- ja lastenhoito. Töitä oli paljon, mutta lapset olivat ihania ja palveluspaikkana Sibeliusten koti oli varmasti yksi parhaimmista, vaikkei palkka ollutkaan päätähuimaava. Idan oma elämä yrittää jäädä kovin vähäiseksi ajanpuutteen vuoksi, mutta aina vapaapäivän koittaessa yrittää Ida saada järjestetyksi yhteistä aikaa samassa pihassa asuvan jo ennestään tutun vossikka-kuskin Eliaksen kanssa. Elämään tulee kuitenkin suuri muutos kun Sibeliukset muuttavat Helsingistä Keravalle ja Ida tietenkin joutuu muuttamaan perheen mukana, kun palvelussopimustakin on vielä jäljellä. Samaan aikaan Elias haaveilee Amerikkaan lähdöstä ja Idalla on iso valinta tehtävänään.

Kuva: Otavan verkkokaupan sivuilta
Kursivoitu teksti lainattu kirjasta


"Niin kävi kuin olin pelännytkin. Eliasta ei näkynyt asemalaiturilla,
vaikka odotin niin kauan, että jokainen junanvaunu oli
tyhjentynyt eikä lankongilla ollut enää muita kuin joku kaluunaherra, 
joka patsasteli junan vieressä edestakaisin. Varmuuden
vuoksi kuljin vielä aseman edessä koko vossikkarivin päästä päähän,
muttei siellä näkynyt sen paremmin Eliasta kuin Justustakaan...

... Ei sille mitään voinut, että rupesi kiukuttamaan, kun vihdoin
pääsin portista pihamaalle. Tallin ovet olivat kiinni, eikä
katoksessa näkynyt kumpiakaan kärryjä. Ajossa täytyi
siis Eliaksenkin olla."


Mustosen kirjat ovat aina olleet mieleeni ja nyt harmittaa suunnattomasti, että seuraavan osan ilmestymistä pitäisi malttaa odottaa...

Mikäli joku lukija päättää tähän kirjaan tarttua, niin kehotankin ensiksi lukemaan sarjan ensimmäisen osan. Tässä vaikkapa Mustosen sarjat ilmestymisjärjestyksineen:

Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja
  • Paimentyttö, 2013 
  • Lapsenpiika, 2014 

Koskivuori-sarja
  • Verenpisara ikkunalla, 1998 
  • Ruiskukkaseppele, 1999 
  • Kielon jäähyväiset, 2000 
  • Metsäkukkia asvaltilla, 2001 
  • Unikkoja ikkunassa, 2002
Järjen ja tunteen tarinoita -sarja
  • Nimettömät, 2004 
  • Mustasukkaiset, 2005 
  • Lipunkantajat, 2006 
  • Sidotut, 2007 
  • Parittomat, 2008 
Pohjatuulen tarinoita -sarja
  • Lapinvuokko, 2010 
  • Jääleinikki, 2011 
  • Kultarikko, 2012 

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Parkkonen, Linnea: 112 - vihaan itseäni

Tämä kirja ei ollut millään tavalla herkullinen lukukokemus. Kirja kertoo nuoresta tytöstä, joka näkee itsensä lihavana ja rumana, peläten epäonnistumista. Lilli on 15-vuotias ja laihduttaminen saa alkunsa tyttöjen herkkulakosta, jossa voittaja saa kaikilta tietyn summan rahaa. Lilli aloittaa lakon muiden mukana, mutta lakosta lähteekin liikkeelle sairaus, joka on päättyä huonosti.  Oman pahan olonsa lisäksi Lilli yrittää peitellä isänsä alkoholismia ja pitää yllä läheistä suhdetta jo kotoa muuttaneeseen sisareensa, eikä koulupaineetkaan tilannetta helpota - päin vastoin, sillä numeroita pitäisi korottaa ja kaikessa pitäisi Lillin mittapuulla olla paras. Lilli sairastuu anoreksiaan ja päätyy lopulta sairaalahoitoon.

"Hiljaa odotin hetkeä, jolloin kukaan ei nähnyt. Joka kerta pöydän alle,
 tuolin nurkkaan, taskuun, sukkaan, housuihin tai lautasliinaan katosi paloja
 ateriastani. Lautaseni tyhjeni hetki hetkeltä helpommin ja pysyin melkein
 muiden tahdissa mukana. Levitin tähteitä ja leikkasin palasia pieniin osiin. 
Taas teeskentelin syöväni. Otin palasen ja varastoin sen housuihini. Pidättelin 
oksennusta. Hymyilin kiltin tytön hymyä. Yritin olla mieliksi. Taas nappasin 
herneen lautaseltani ja pureskelin sen hitaasti. Moitin itseäni siitä, että laitoin 
jotain suuhun vain muiden takia enkä omasta tahdostani."

Kuva: kirja.elisa.fi
Kursivoitu teksti lainattu kirjasta

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Linna, Väinö: Tuntematon sotilas

Toukokuu on ollut kirjavinkkarin kannalta aika hiljainen. Montakin kirjaa on työn alla, mutta tuntuvat hidaslukuisilta kesän kynnyksellä. Liekö sitten syynä kirjat itsessään vaiko kaikki muu tekeminen ja ulkona oleilu, tiedä häntä. Klassikko on kuitenkin saatu päätökseen.

(kuva www.wsoy.fi-sivulta lainattu)

Tämä kirja ei liiemmin esittelyitä kaipaa. Itsekin tästä elokuvan monesti nähneenä vasta nyt tartuin kirjaan. Alku tuntui hidastempoiselta, olin jo tuskastunut siihen etteivät sotilaat pääse pellonpientareelta ollenkaan eteenpäin ja mietin, että voiko tämä kirja olla kaikkien niiden kehujen arvoinen? Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että tuttuudesta huolimatta tarina vei mukaansa ja luin kirjaa ahmien eteenpäin. Henkilöhahmot olivat hyviä ja tapahtumat todenmukaisia (ainakin tällaisen pullamössösukupolven silmin katsottuna). Pidin kovasti, aika velikultia <3